torstai 17. syyskuuta 2015

Pihaa uusiksi hiljalleen

Hei, en ole unohtanut blogiani tyystin, vaikka taukoa tässä on tullut. Syynä ehkä suurimpana se, että kiirettä on pitänyt pihalla, siellä on mennyt aamusta iltaan. Lomalla kärräsin kivituhkaa miltei 12 kuutiota, siihen vielä multaa ja kiviä päälle, joten olen ollut kuntolomalla. Loman loputtua työ on haitannut harrastuksia ja tahti on hiipunut, iltaisin ei ole jäänyt paljoakaan aikaa, mutta hiljaa hyvä tulee ja tuleehan se kesä ensi vuonnakin. 

Tässä tulee nyt pieni kuvapläjäys siitä, mitä pihalla on tapahtunut. Olen yrittänyt löytää ennen ja jälkeen kuvakulmia, katsotaan, saako niistä käsitystä, mikä on muuttunut.

Tervetuloa mukaan kierrokselle:


Tämä kulma on aina ollut ongelmallinen. Maasta yrittää ylös kiviä, jotka ovat kuitenkin liian suuria, että niitä saisi poiskaan. Kulma on myös keväällä hyvin märkä ja nurmikko on kasvanut niin ja näin. Tuo avoinna oleva ovi on uusi, mieheni teki puutarhavajaani uuden oven samalla, kun tätä uudistusta tehtiin.


Kivituhka on mahtava aine, Sillä saa todella siistiä ympäristöä. Emme ottaneet sammaloitunutta nurmea alta pois, vaan sen päälle tuli suodatinkangas ja sitten viiden sentin kerros kivituhkaa. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen.

Isäntä teki vielä portin kulmalle, kulman takana on mm. lehtikompostini. Nyt sekin jää kivasti piiloon katseilta.

Ja niinhän se on, että nälkä kasvaa syödessä....





Tarkoitukseni on ottaa tuo kiven ympärillä oleva tuulimyllyn kukkapenkki ylös ja samalla laajentaa sitä tuonne polun reunaan saakka. Se taitaa jäädä kuitenkin kevääseen, koska nyt taitaa aika loppua. Jos ei sitten tule joku ylimääräinen tarmonpuuska vielä tässä syksyllä. Muutakin puuhaa vielä riittää...








Nyt kun suvussa on taas pieni ihminen, jonka äidiltä olemme aikoinaan omille lapsillemme saaneet leikkimökin, oli hyvä saada leikkimökin ympäristöäkin siistittyä. Saadaan sitten ensi kesänä kummipojan kanssa juoda leiksakahvit terassilla....




Kivituhka on kyllä uusi lempparini, sillä saa niin siistiä, ja se kovettuu niin hyväksi pinnaksi, että melkein kuin asfaltilla kävelisi.





Otin kuvaa puusta ja sain kuvan hyppäävästä kissasta. No pitäähän jutussa yksi kissakin olla:)


Tähän kiven juureen istutin pensasmustikoita ja karhunvadelman.



Naapuriin meni ennen ryteikköinen polku, mutta nyt sekin on "pinnoitettu" paremmaksi. Päästään kulkemaan paremmin toisillemme. Ja kun nyt tuota ylempää kuvaa katsoin, huomasin siellä taas jotakin kissamaista...



Ehkä näisä kuvista nyt jonkinlaisen kuvan saa, mitä täällä tapahtuu. Tuohon vasemmalle tulee vielä tuijia rajaamaan peltoryteikköä pois näkökentästä ja puiden juurilta lähtee nurmi ja tilalle tulee kate. Tämä operaatio jatkuu ensi kesänä kohti takana näkyvää autotallia, mutta siitä lisää sitten. Nyt pitäisi saada istutusalueet täytettyä kasveilla, mutta pikkuhiljaa sekin tapahtuu. Nämä kuvat eivät nyt ihan ole aikajärjestyksessä, koska kivetykset puuttuvat penkkien reunoilta näissä. Joitakin polunreunoja minulla on vielä oikeastikin tekemättä, mutta istutusalueet on reunustettu.

Jahka tämä iskenyt flunssa hellittää, niin pääsen taas pihalle. Mukavia syyskuun päiviä teille kaikille.

7 kommenttia:

  1. Huikeeta! Olette tehneet ihan valtavan urakan! Tulee upeeta. Mun kroppa on nyt tältä kesältä sanonut lopullisesti sopimuksen irti, vaikka välillä luulin jo parantuvani...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelin kyllä miten selkäni kesti kaiken sen kärräämisen. Tosin välillä iltaisin ei itku ollut kaukana, mutta toisaalta hyvä mieli aikaansaannoksesta korvasi kivut. Nyt olen vähän joutunut hellittämään tahtia, sillä kykkiminen näyttää olevan selälle pahempaa myrkkyä kuin kärrääminen.

      Kiitos vielä sinulle Satu inspiroivasta blogistasi, ilman sitä tuskin koskaan olisin uskaltanut alkaa koko projektiin<3

      Poista
  2. Yks kattikuva, ja mun kaikki huomiokyky meni siihen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jos yhtään olit tarkkana, katti löytyi myös toisesta kuvasta:)

      Poista
  3. Voi miten iso muutos onkaan kaikkinensa tapahtunut. Varmasti kaikki työn tuomat rasitukset myös unohtuvat upeaa lopputulosta katsellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä tuntuu hyvältä kun on saanut paljon aikaan. Paljon on tosin tekemistäkin vielä, mutta silmissäni näen jo ihania kukkakuvia:)

      Poista
  4. Upeita muutoksia. Hauskoja, monimuotoisia kukkapenkkejä tai istutusalueita paremminkin ;) Tykkään kovasti, varsinkin noista kivireunuksista. Heti melkein ku olis meillä kuvattu ;) Kivituhka on meillä kovassa käytössä, siitä on helppo tehdä. Toki siinäkin alkaa kasvaa ajan oloon siemenrikkaruohot, mutta nehän tunkee muutenkin joka paikkaan, viheliäiset!

    VastaaPoista

Kiva kun kävit ja jätit viestin :D