Aamulla ei vielä aurinko paistanut, mutta siitä huolimatta päätin viimein tarttua haravaan. Pikkuisen hankalaksi tuo kävi, kun apulaisellani oli eri käsitys siitä, miten työ tehdään.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hui miltä tuo kuva näytti pikkuisena tuolla blogilistassa. En meinannut uskaltaa kuvaa, mutta siiten katsoin kenen blogi on. Ensi vilaukselta näytti siltä että kissaa pamautetaan rautakangella ;) Mutta sehän onkin puutarha-avustaja parhaasta päästä :) Mukavia pihapuuhahetkiä vain teille!
VastaaPoistaHui, sellaista kuvaa en olisi julkaissut - onneksi se vain näytti siltä ja totuus oli mukavampi - onneksi;)
PoistaPorukassa työ luistaa mukavammin.....vai miten se olikaan ☺
VastaaPoistaNiin, miten sen nyt ottaa...:)
PoistaMukava apulain sinulla.
VastaaPoistaMinä haravoin eilen mutta ei ollut kissaa apun. Hartiat kyllä on vähän kipeenä.
Kyllä se kroppa tietää, kun on puutarhakausi avattu:)
PoistaLauantaina itsekin haravoin toistamiseen tälle vuodelle :). Kaikenlaista risua ja oksia onkin pihalle nuo myrskyt tuoneet. Samalla tuli vähän sammalta raapittua pois ja aloitettua yhden kukkamaan suurennusta.
VastaaPoistaJuu ja meillä mustarastaat penkaa kaikki uudelleen haravoiduille alueille kukkapenkeistä.
PoistaMinä en voi ottaa koiraa lainkaan ulos,jos meinaan haravoida. Joutuisin roikottamaan mukanani reilua kolmeakymmentä lisäkiloa :D
VastaaPoistaNo se olis kyllä jo aika taakka, vois olla vähän paikat kipeenä...
PoistaIhan näin mukana eivät olleet minun kissani kun tänään tuolla tarhapihalla haravoin.
VastaaPoistaIhanasti Leevi ottaa osaa pihapuuhiin....meillä Maija-kissa hyppelee minun niskaani jos vain vähänkin olen kumarassa.
Tapansa kullakin:)
PoistaIhana apulainen ♥
VastaaPoistaMullekin tulee Mona kuun lopussa mökkikaveriksi :D
Haravointi on iloinen asia <3
VastaaPoista