torstai 26. helmikuuta 2015

Se on selvästi täällä - Kevät!

Hei täältä Mirrinmintusta ja kissanhännistä pitkästä aikaa. Olemme nukkuneet tämän blogin suhteen talviunta, mutta nyt ulkoa kuuluva lintujen laulu sai tämänkin blogin heräämään. Minulla on tässä pari ylityövapaata, joten heti aamusta pääsin iskemään näppini multaan. Paljon on vielä kylvettävää ja vähän täytyy toppuutella, kun on maaliskuussa reissua tulossa, mutta jotain sentään on multiin päässytkin.




Chilit kylvin jo 7.2 ja nyt ne pukkaavat taimiaan ulos mullasta. Samoin paprikat, joten ei enää kauaa, kun pääsen niitä koulimaan. Tänään laitoin multaan vielä ananaskirsikkaa ja yhtä kähröä. Muut sitten joutuvat odottelemaan maaliskuun loppuun, koska kuten mainitsin on reissu tulossa. Esikoinen tulee kotimieheksi, kissa ja kasvi vahdiksi, mutta en viitsi ihan hirmuisesti taimia hänen huollettavakseen jättää.



Pelargonioille vaihtelin mullat. Ne ovat viettäneet talven kodinhoitohuoneessa, jossa meillä on aina talvisin vähän muuta huushollia viileämpää. Tänä talvena ne selvisivät melkein kaikki talvesta. Ainoastaan kaksi jalopelargoniaa meni, mutta yksi kolmesta selvisi, joten onnistuin niidenkin talvettamisessa sentään jotenkin. Nyt en ottanut pistokkaita, koska pelargoniat olivat pysyneet hyvin matalina. Jos venähtävät nyt mullanvaihdon jälkeen, voi niistä vielä sitten katkoa pistokkaita. Yhtään pelargoniaa ei tarvitsisi ostaa tänä vuonna, ellei sitten tule joku aivan ihana vastaan - ja yleensä aina tulee...


Tämä hassu kukkakin on innostunut kukkimaan. Se tekee hyvin pienet keltaiset kukat, mutta niita tulee yleensä paljon. Olen alun saanut joskus kälyltäni, varmaan 20 vuotta sitten, mutta tämä vaatimaton kasvi on tykännyt meillä olla. Se on jonkin sortin mehikasvi, ei kukaan sattuisi tietämään sille nimeä?



Ulkona on jo aivan mahtavan keväistä, ei uskoisi, että on vasta helmikuun loppu. Silmut ovat suuria ja linnut laulavat niin keväisesti. Eilen illalla huuhkaja huhuili. Ehkä sekin etsi jo kumppania itselleen.

Ai vielä niille tiedoksi, jotka eivät lue Mustankissan tytär-blogiani; meille on tullut myös uusi puutarhakissa Taavi. Etsimme silloin viime syksynä Nekkua kaikista paikoista, myös löytöeläintalosta, ja sieltä lähti Taavi mukaamme. Ihana poika! Ja parasta tietysti on, että myös Nekku tuli takaisin! Viisi viikkoa se oli kateissa ja ilmestyi sitten naapurin pihaan. Ääni oli käheä, mutta muuten kunnossa. Eikä ole sen jälkeen ollut päivääkään poissa kotoa.

Tulevana kesänä sitten hyörii kanssani puutarhassa kolme kissaa:)


Rentoa torstaita!